Tietopaketti luonto- ja ohjelmapalveluiden tarjoajille (yritykset, kunnat, yhdistykset ja yhteisöt)
Kuluttajaturvallisuuslain vaatimukset
Luonto- ja ohjelmapalveluiden tarjoajien tulee noudattaa kuluttajaturvallisuuslain 920/2011 vaatimuksia. Lakia sovelletaan yritysten, kuntien, yhdistysten ja yhteisöjen tarjoamiin maksullisiin ja ilmaisiin palveluihin.
Kuluttajaturvallisuuslain 920/2011 5 § (huolellisuusvelvollisuus) mukaan palveluntarjoajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle.
Palveluntarjoajan on tunnettava palvelunsa, ja hänellä pitää olla riittävä koulutus, kokemus ja osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti.
Henkilöstön pitää osata toimia oikein kaikissa palvelutilanteissa ja erityisesti hätätilanteissa.
Palveluntarjoajan yleiset velvollisuudet
Palveluntarjoajalla on oltava riittävä ja oikea tieto kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava palveluun liittyvät riskit. Palveluntarjoajan on tunnistettava palvelun vaarat ennen palvelun alkua. Vaatimus vaarojen tunnistamisesta koskee kaikkia kuluttajapalveluiden tarjoajia.
Vaarojen tunnistamisen tarkoituksena on selvittää ne palveluun liittyvät asiat tai tilanteet, jotka voivat aiheuttaa haittaa osallistujien tai muiden henkilöiden terveydelle tai omaisuudelle.
Samalla palveluntarjoajan on arvioitava, onko turvallisuuden nykytaso riittävä ja mitä toimenpiteitä pitää tehdä turvallisuuden parantamiseksi. Riskienhallinta on järjestelmällistä ja suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on ehkäistä vaaratilanteiden syntyminen jo ennakolta.
Turvallisuusasiakirjan laatiminen ja hyödyntäminen
Tukesin suositus tällä hetkellä on se, että ensiapupätevyys sidotaan palvelusta tehtyyn riskienarvioon ja ensiaputarpeeseen. Ensiaputarve vaihtelee palvelun luonteen, sijainnin ja asiakasryhmän mukaan.
Tukes suosittelee, että ensiapukoulutukset räätälöidään juuri siihen toimintaympäristöön, joissa toimitaan ja varsinkin korkeariskisissä palveluissa varaudutaan juuri sellaisiin tapaturmiin ja vammoihin, joita palvelussa odotetaan tapahtuvan.
Tukes suosittelee myös, että harjoitellaan juuri niissä olosuhteissa, joissa tapaturma tai vamma saattaa sattua.
Työpaikkojen ensiapukoulutus
Työpaikkojen ensiapukoulutus on osa työturvallisuuslain (738/2002) ja työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaista työpaikkojen ensiapuvalmiutta.
Yksityiset henkilöt voivat oma-aloitteisesti hakeutua ensiapukursseille ja ensiapukoulutusta voi selvittää myös työhönoton yhteydessä.
Työpaikan ensiapuvalmiuden ylläpitämiseksi työnantaja voi järjestää henkilöstölleen ensiapukoulutusta vaihtoehtoisilla tavoilla:
- Jos työnantajalla on käytettävissään työterveyshuollon kautta pätevä ensiapukouluttaja, tämä voi toimia kurssien kouluttajana.
- Työnantaja voi tilata kurssin ensiapukoulutuksia järjestävältä palveluntarjoajalta, jonka kouluttaja järjestää kurssin. Kurssin ohjelma painottuu kohderyhmän mukaan.
Tapaturma-alttiilla aloilla suosituksena on, että vähintään yksi työntekijä on ensiapukoulutettu kussakin työkohteessa tai työvuorossa, jossa työskentelee alle 10 henkilöä. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää ensiavun peruskurssin tasoista peruskoulutusta ja noin kolmen vuoden välein käytyä kertauskurssia.
Erityisen tapaturmavaaran vuoksi voi olla perusteltua kouluttaa vähintään yksi ensiaputaitoinen kutakin viiden hengen ryhmää, työskentelyaluetta tai työvuoroa kohti. Koulutukseksi suositellaan työpaikan erityisvaaroihin painottuvaa ensiavun peruskurssia sekä kertausta keskimäärin puolentoista vuoden välein.
Työsuojeluhallinon ohjeistus työpaikkojen ensiapukoulutuksista
Kuka voi toimia kouluttajana?
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Suomen Punainen Risti (SPR) päivittivät 9.4.2022 yhteistyöpöytäkirjan varautumisesta ja ensiaputoiminnasta. Yhteistyöpöytäkirjassa todetaan että ensiavun ja terveystoiminnan asiantuntijaryhmä määrittelee suositeltavat sisällöt kansallisille ensiavun kouluttajakoulutuksille ja sekä suositukset vaatimuksista ensiapukouluttajien pohjakoulutukselle.
Työpaikkojen ensiapukoulutusta antavan ensiapukouluttajan suositellaan olevan joku seuraavista terveydenhuollon laillistetuista ammattihenkilöistä: sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, fysioterapeutti, hammaslääkäri tai lääkäri.
Myös ammattinimikesuojatut perustason ensihoidon ja sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalan suorittaneet lähihoitajat, pelastaja, palomies-sairaankuljettaja tai lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja voivat toimia kouluttajina.
Ensiapukouluttajakoulutukseen hakeutuvalla henkilöllä suositellaan olevan kokemusta ensiaputoiminnasta ja ensiavun kouluttajapätevyyttä tulee pitää yllä säännöllisellä täydennyskoulutuksella.
Mikä tahansa koulutusvaatimukset täyttävä taho voi tarjota ensiapukoulutuksia kansallisesti ja jos ensiapukoulutus noudattaa asiantuntijaryhmän suosituksia.
Sosiaali- ja terveysalan lupahallintovirasto (Valvira) ylläpitää keskusrekisteriä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Rekisterin löydät täältä ja siihen on rekisteröity kaikki terveydenhuollon ammattilaiset.
Kelakorvaus ensiapukoulutuksesta
Jos ensiapukoulutus noudattaa asiantuntijaryhmän suosituksia, voi työpaikka saada koulutuskustannuksiin Kelan tukea.
Työnantaja ja yrittäjä voivat saada korvausta ensiapuvälineistä ja -koulutuksesta osana ehkäisevää työterveyshuoltoa (korvausluokka I). Korvauksen saaminen edellyttää, että:
- työterveyshuollon ammattihenkilön tekemässä työpaikkaselvityksessä (perusselvitys) on arvioitu tapaturmariski ja sen perusteella ensiapukoulutuksen ja -välineiden tarve
- todetut tarpeet on kirjattu työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.
Työterveyshuoltona korvataan ainoastaan sellaista ensiapukoulutusta ja niitä ensiapuvälineitä, jotka liittyvät työnantajaan työ- tai virkasuhteessa olevien työntekijöiden ja yrittäjän omaan työturvallisuuteen.
Korvausta ei voi saada sellaisesta ensiapukoulutuksesta, joka on järjestetty esimerkiksi asiakkaiden tai opiskelijoiden turvaksi tai ammattipätevyyden vuoksi.
Lue aiheesta lisää KELA:n sivuilta
Ensiapukoulutusten nimet ja lyhenteisiin viittaaminen
Työsuojeluhallinnon ja muiden viranomaistahojen (Työsuojeluhallinto, Kela, Traficom, Tukes, Opetushallitus) nykyohjeistuksen perusteella kaikki lyhenteet ja kirjainyhdistelmät poistuvat viranomaisvaatimuksista ja ohjeistuksista. Ensiapukoulutuksen tasoa voidaan kuvata esimerkiksi termeillä : hätäensiapukurssi, ensiavun peruskurssi, ensiavun jatkokurssi ja ensiavun kertauskurssi.
Kansankieliset käsitteet ”EA1” ja ”EA2” viittaavat Suomen Punaisen Ristin – koulutusjärjestelmään ja ne ovat Punainen Risti Ensiapu Oy:n rekisteröimiä tavaramerkkejä.
Kaupallisista tavaramerkeistä johtuen, valvova viranomainen on muuttanut ohjeistustaan (2023) ja tiettyyn palveluntuottajaan viittaavien lyhennelmien käytöstä on luovuttu.
Viranomaisohjeistuksella ei myöskään voida velvoittaa tietyn kaupallisen tavaramerkin kurssille, pätevän ensiaputodistuksen saamiseksi.
Erä- ja luonto-oppaan ensiaputaito
Erä- ja luonto-oppaan ensiaputaito (32 oppituntia) vastaa laajuudeltaan ensiavun peruskurssia + jatkokurssia. Koulutusohjelma täyttää työsuojeluhallinnon kriteerit työpaikan (luonto- ja ohjelmapalveluiden tarjoaja) erityisvaaroihin painottuvasta ensiapukoulutuksesta.
Tukes suosittelee, että ensiapukoulutukset räätälöidään juuri siihen toimintaympäristöön, joissa toimitaan ja varsinkin korkeariskisissä palveluissa varaudutaan juuri sellaisiin tapaturmiin ja vammoihin, joita palvelussa odotetaan tapahtuvan. Tukes suosittelee myös, että harjoitellaan juuri niissä olosuhteissa, joissa tapaturma tai vamma saattaa sattua.
Erä- ja luonto-oppaan ensiaputaito – koulutusohjelma vastaa täsmällisesti näihin tarpeisiin ja koulutus on sisällöltään luonto- ja ohjelmapalveluissa esiintyviin riskeihin kohdennettu.
Erä- ja luonto-oppaan ensiaputaito täyttää eri viranomaisten asettamat vaatimukset kaikilta osin ja tarjoaa perinteiseen ensiapukurssiin verraten, sisällöltään mielenkiintoisemman vaihtoehdon suorittaa eräoppaan työtehtävissä vaadittava ensiapukoulutus.